Mielijohteita Spontaaneja reaktioita ikiaikaisiin ilmiöihin

Mikä siinä sitten niin ärsytti?

  • Ruutukaappaus Yle Kioskin Instagram-sivulta.
    Ruutukaappaus Yle Kioskin Instagram-sivulta.

Eilen 24. maaliskuuta uutisvirtaa väritti suru. Germanwingsin lentoturma huomioitiin monin eri tavoin ja sävyin. Yle Kioski julkaisi uutisensa kuvituksena grafiikan, joka herätti paheksuntaa eri puolilla somesfääriä.

Isompaa kohua asiasta ei onneksi noussut – lukijoiden mielissä asiat lienevät oikeassa mittakaavassa tässä kohtaa. Yle Kioski myös reagoi niin kuin pitääkin: pahoitteli mokaansa ja vaihtoi tilalle toisen kuvan. Korjausliike oli tahdikas.

Mikä siinä alkuperäisessä kuvassa sitten ärsytti? Miksi jotkut pahoittivat mielensä? Miksi kuva koettiin ylilyöntinä, rimanalituksena? Yksinkertainen, tummalle taustalle tehty taululiitutyylinen piirros: Alpit, lentokoneen reitti alku- ja päätepisteineen, lentokone sekä käsin kirjoitetun näköisenä tekstinä, lyhyesti, keskeisiä tietoja onnettomuudesta.

"Not cool at all. A tragedy in France & you explain it with a crass cartoon and emojis?" "Pohjanoteeraus."  Toisaalta puolustajiakin löytyi: pakkoko sitä on joka asiasta loukkaantua. "Mikä tossa kuvassa vikana, vai enkö vaan nää sitä?" "Oliko muka nyt niin paha?"

Asia on kiinnostava. Miten eri tavoin näemme, koemme ja tulkitsemme yhden ja saman kuvan? Miksi niin käy?

Kuva noudattaa Yle Kioskin visuaalista linjaa: rentoa, mutkatonta, käsinpiirretyn ja -kirjoitetun näköistä. Yksi syy kuvan sopimattomaksi kokemiseen löytyykin heti tästä. Emme ole tottuneet siihen, että tragedioista, onnettomuuksista viestitään rennosti ja mutkattomasti. Nuorekas, kiva kuolema? Vähän lempeä, ehkä jopa läpällä? – Kioskissa ei varmasti tarkoitettu väheksyä onnettomuuden vakavuutta. Kuva tuskin tehtiin ja julkaistiin kevyin mielin. Se vain noudatti johdonmukaisesti tyyliä, jonka Kioski on valinnut tietografiikkamaisiin kuvituksiinsa. Ja asia jäi miettimättä loppuun saakka.

Asiallisen uutisviestinnän traditiossa, meidän kulttuurissamme ja tavoissamme, ei vain koeta sopivaksi tämäntyyppistä ilmaisua vakavien ja järkyttävien asioiden kerronnassa. Sama pätee tekstiin. Kevyt pakinatyyli ei istu onnettomuusuutisiin.

Katsotaan vähän värejä: tumma tausta sopii länsimaiseen suruun. Punainen väri on dynaaminen, myös vaaran väri. Veren väri. (Kuten monen muunkin, mutta haen tässä yhteyttä kuvituksen aiheeseen, kontekstiin.) Valkoinen on tässä periaatteessa neutraali ja myös käytännöllinen, koska erottuu hyvin tummasta taustasta.

Puhtaasti tiedon järjestämistä ajatellen punainen pääotsikko ei toimi. Se jää itse ydinasian "Lentokone pudonnut" varjoon. Näiden tekstien välinen kokokontrasti ei liioin kerro tarpeeksi niiden suhteista. Toisaalta tärkeintä tietysti on, mitä on tapahtunut. Siinä mielessä on ihan oikein, että sen kerronta on voimallisin. Kuitenkin: väitän, että myös kuvan sisällön hierarkian epäselvyys ruokkii sen epäsopivaksi kokemista: mistä tässä oikein on puhe? Ja mitä nuo tötteröt ovat tuossa keskellä? Mieli ehtii siksakata moneen asiaan, ennen kuin havainto on tulkittu katsojan mielessä, ja homma käy selväksi.

Jos katsojalta kysyttäisiin, onko kuva miellyttävä, siihen voisin ainakin itse vastata muitta mutkitta: kyllä. Se on kiva ja nätti, ja kuten aiemmin todettua, mutkaton. Yksinkertainen. Pintatasoltaan helposti lähestyttävä.

Välittääkö kuva oleellista tietoa, onko se tietografiikkaa? Periaatteessa kyllä. Jos et jaksa lukea yhtään tekstijuttua, tuossa saat lähes yhdellä silmäyksellä (jahka se sik-sak ja tulkinta tulevat valmiiksi) tietää olennaisen.

Toisaalta kuva sisältää niin paljon "fiilistä", että se peittoaa sillä tietosisältönsä. Kiva ja pehmeä päihittää kuolonuhrit. Kuva ei varsinaisesti tuo mitään oleellista lisädataa uutisen tekstisisältöön. Toisaalta: eikö kiteyttäminen ole olennaista? Eikö se riitä? Eikö sillä muka ole oma arvonsa? Tietoahan tässä välitetään. Mihin Kioskin olisi pitänyt pyrkiä? Analyyttiseen, tarkkaan, erityisesti kuvan ja tekstin yhteistoiminnan mahdollistamaan hienosyiseen tiedonvälitykseen? (Terveisiä kaikille Combi Kuva + Tieto -sarjan parissa kasvaneille leksivisuaalinatiiveille. :)

Oliko aivan poskettoman huono liike julkaista tällainen kuva? Mielestäni ei. Kioski esittelee agendaansa: "Mitä jos näkisitkin maailman eri tavalla kuin kukaan muu?" Näinhän tässä tehtiin, ja onnettomuudesta kerrottiin johdonmukaisesti Kioskin omalla kielellä.

Oliko se kuitenkin epäkunnioittavaa, tahditonta? Mielestäni kyllä. Konteksti on konteksti, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Erityisen herkkänä pitää olla, kun käsitellään niitä elämän suuria asioita, joiden edessä on visualistinkin nöyrryttävä. Mediassa on ilmeisen paljon helpompaa määrittää ja hakea sopiva tyyli, kun on kyse kirjoitetusta viestistä. Kuvassa se ei ole niin yksiselitteistä. Helposti aletaan velloa tyyli- ja makuasioissa. Kuva on helppo ja menee suoraan luihin ja ytimiin. Ja: "Kuka tahansa osaisi tehdä tuon." "Tilatkaa ne grafiikat vaikka mun mummolta." Mutta: oikeanlainen kuva oikeassa paikassa kirittää sanoman lentoon. Kuvan rakentamisen ja yhteyteensä sopivan visuaalisen ilmaisun taustalla tulee olla tietoa, ymmärrystä ja osaamista.

Entä ne hashtagit ja hymiöt, tunnekuvat? Kielivalintoja molemmat, joista ei pidä tuosta vain tuomita. Kuitenkin uusillakin kielillä puhujan kannattaa omaksua hienotunteisuus ja tyylitaju. Ja joka ei milloinkaan virheitä tee, heittäköön sen ensimmäisen jne. Uutta ei voi etsiä varman päälle pelaten.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Mielenkiintoista pohdintaa. Väreissä oli kai jotain miellyttämisen halua joka pisti silmään ja letkeässä jäljessä samaa. Olen itse sitä mieltä että jos luo kuvan poissa ruudulta ihan perinteisesti niin pysyy henkisesti paremmin mukana, mikä näkyy kuvassa.
Olin Ruotsissa tsunamikatastrofin aikaan ja Göran Persson luetteli ja taivasteli kuolinuhrien isoa määrää kuin se olisi joku rahamäärä vielä joku kestohymy silmissä. Suomen puolella Matti Vanhanen osasi hoitaa roolinsa paremmin.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Niin se menee. Tyyli on tärkeä. Hienovaraisin viivoin asiat hahmottuvat. Hymyileekö äiti vai onko vihainen – kaikessa hahmottamisessa mennään koko ajan kuitenkin niin selkäytimessä ja lajinmukaisessa tulkinnassa. Olen miettinyt paljon hymiö/emoticonia: miksi niiden käyttäminen on niin vaikeaa ja torjuttavaa. (Tästä voisi ja pitääkin kirjoittaa ihan oma juttunsa.) Miksi se menee muiden visuaalisten merkkien ohi/ali/sivuun, miksi se tulee dissattua, vaikka hymyhän on ensimmäinen ja tärkein asia, minkä ihmispentu emonsa kasvoilla näkee (jos hyvin menee).

Ja sitten vielä tuo, että mikä sen hymyn laatu on. Kesto-, aito, sydämestä, spontaani vai feikattu. Alan olla sitä mieltä, että hymiölukutaito peruskouluun, se kasvattaa ihmiskunnan empatiakykyä ja parantaa maailman. ;D

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Näinpä. Oikean hymiön valitsemiseen voi mennä tovi. Jos hymiöt kiellettäisiin me varmaan kehittäisimme jonkun korvaavan systeemin.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Minua ainakin tuollaisten onnettomuuksien uutisoinnissa ärsyttää niiden massiivisuus, johon on muuten sortunut koko pelastusjärjestelmä. Ei kerta kaikkiaan ole tarpeen, että lähes tuhat ihmistä ja suuri määrä kallista kalusto hälytetään paikalla, vaikka mitään muuta ei ole tehtävissä kuin kuolleiden pois kuljetus.

Onhan tuo onnettomuutena iso, mutta saman verran imisiä kuolee joka päivä arabimaissa ja Afrikassa ihan käsittämättömään väkivaltaan. Se on kuitenkin pienempi uutinen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3
... ja nälkään kuolee vielä enemän....oli sota tai rauha....

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

FB:n puolella oli myös puhetta siitä, että mitä onnettomuuksia ja tragedioita nousee esiin ja mitä ei. Se on tärkeä aihe pohdittavaksi myös.

En ole niin tarkkaan tuota itse tapahtumien kulkua voinut seurata, jotta tietäisin miten noiden pelastustoimien suhteen on edetty, mutta maallikkojärjellä voisin kuvitella, että kalustoa on oltava sen mukaan, miten suuresta onnettomuudesta on kysymys, paljonko ihmisiä on vaarassa. Kun tilanne on päällä, ei voi vielä olla tiedossa, onko siellä henkiinjääneitä ja kuinka paljon apua heille tarvitaan.

Joku näistä enemmän perillä oleva voi ehkä valaista tätä puolta tarkemmin?

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Comic Sans -fonttia ei saa käyttää onnettomuuksista raportoidessa.

(Eikä muutenkaan.)

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Tärkeä tämä fonttipointtikin. Kirjaintyyppi on joka tapauksessa vahvasti muovaamassa viestin sävyä.

Comic Sanshan alunperin suunniteltiin söpön luppakorvaisen koiran puhekupliin, ja siihen käyttöön se sopikin paremmin kuin Times New Roman, jolla koiran puhe alunperin oli kirjoitettu.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Ihan mutulla heitän. Tuosta kuvasta voi saada vahvan assosiaation Angry birds peliin. Siinäkin on vasemmalta oikealle liike, jossa lingotaan lintu radalle, joka liitää pelikentän yli, ja sitten tapahtuu törmäys. Sitten lopulta kerrotaan teksteillä ja numeroilla tulos, ja saadaan tietää miten meni.

Hakemalla haettua? Kyllä ja ei. Joillekin suomalainen pelimenestys on kunnia-asia, jota ei saa yhdistää tällaiseen tragediaan.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Tuo Angry Birds -viittaus on kiintoisa, olipa kaukaa haettu tai ei. Jos grafiikka tuo vahvasti mielikuvan jostakin tunnetusta pelistä, niin voi ihan hyvin olettaa, että ko. pelin tuntevat katsojat/lukijat tosiaankin voivat saada siitä konnotaation, vaikka viestin lähettäjä ei sitä tietoisesti haluaisi välittää. Tällainen voi kääntää viestin ihan päälaelleen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Rauha kuolleille.

Toivottavasti kuvauutista ei ollut suunniteltu toimimaan näin. Nyt joka tapauksessa saatiin kaksi uutista yhdestä aiheesta. Ensin kerrottiin ja sitten korjattiin. Kolmas saataisiin kun pyydettäisiin anteeksi tapahtunutta.

Elämme huomioteollisuuden aikaa. Nuoret ovat tarttuneet tähän hyvin.

----
Kun Estonia upposi, Yle soitti koko aamupäivän rokkia. Myöhemmin valitettiin tapahtunutta ja asia selitettiin sillä, että tietokone oli ladattu toimimaan näin.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Jorma, minusta tuntuu, että huomion hakeminen (ja mahdollisesti nopeiden "pikavoittojen" saaminen sitä kautta) ei ole pelkästään nuorten heiniä. Aikuiset, jotka tekevät palveluja ja tuotteita nuorille, tuntuvat monesti hyvinkin sisäistäneen tämän. Jossakin keskustelussa todettiinkin, että ajatus siitä, että nuorille pitää jotenkin "tyhmentää" asiat, on kelvoton.

Toisinaan näyttää myös siltä, että se, minkä ajattelemme olevan jotenkin nuoren kohderyhmän mukaista, on muutenkin tavoiteltavaa ja sitä aletaan tarjota myös muulle yleisölle.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kuvan tyylilajin luoma vaikutelma on yksinkertaisesti liian kevyt.

Graafikoilla on joitakin ärsyttäviä ja samalla kommunikointa heikentäviä tapoja. Kuten esim. liian pienet fontit sekä värikkäät taustat ja niihin hukkuvat tekstit. Tämä temppuilu osoittaa, että itse tehtävä - kommunikointi - ja sen kohderyhmä - ihmiset - on unohdettu.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Kommunikointia heikentävistä tavoista: olen täysin samaa mieltä. Tarkoituksenmukaisuus, käytettävyys ja luettavuus ovat usein vaakalaudalla, kun mennään tietty trendi edellä tai halutaan ottaa kiireesti käyttöön uusia ominaisuuksia eikä ehditä, haluta tai osata soveltaa niitä käyttökelpoiseen muotoon juuri kyseiselle välineelle ja juuri siihen tarpeeseen, mihin niitä kaivataan.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

YLE näyttää muutenkin suunnitelleen uusiksi asioita. Sitten ajatellaan että design on vaan pintaa. Mutta näyttää siltä että valtaosalle paketti on osa viestiä. Ellei peräti viesti.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Jos design nähdään pelkkänä pintana, on syytä varautua siihen, että siten rakennettu palvelu tai tuote voi olla silkkoa sisältä. Kyllähän muotoilun, designin pitäisi lähteä ihan asian ytimestä, juuresta, ja kehittyä tuotteen mukana, osana kokonaisuutta. Ei se saisi olla vain pintasilaisu, kuorrutusta, stailausta, vaan olennainen osa koko tuotteen olemusta ja toimintaa.

Niinhän se McLuhan aikanaan lohkaisi: väline on viesti.

Osa viestistä on myös on siinä, miltä se väline näyttää ja millaista sitä on käyttää.

Toimituksen poiminnat