Mielijohteita Spontaaneja reaktioita ikiaikaisiin ilmiöihin

Lyhyesti Tuntemattomasta

  • Lyhyesti Tuntemattomasta

He kysyvät, miksi piti tehdä taas uusi versio Tuntemattomasta. Kun elokuvan on nähnyt, tietää siihen vastauksen.

***

Tänään perjantaina ensi-iltansa saava Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on jakanut mielipiteitä siitä saakka, kun sen tekemisestä uutisoitiin ensimmäisen kerran. Sitä se tekee yhä valmistuttuaan.

Näin elokuvan tiistaina, ja edelleen se nousee ajatuksiin. Minusta se oli siis vaikuttava. Miksi niin? Mitä uutta se saattoi tuoda aiempien filmatisointien rinnalle?

Lyhyesti: se oli rankka ja herkkä. En itse muista Rauni Mollbergin versiosta paljoa enkä tässä yhteydessä voi lähteä vertailemaan Louhimiehen teosta siihen. Edvin Laineen ”Tuntematon” on tietenkin klassikko, mutta minusta on pitkään tuntunut, että elokuva siinä esittää elokuvaa. Se on ikoninen, kyllä, monella tavalla. Mutta nykykatsojalle se ei enää kommunikoi varsinaista aihettaan. Tämä ei tietenkään ole Laineen elokuvan vika — aika vain on tehnyt tehtävänsä. Lisäksi se, että vuosi toisensa jälkeen esitettynä Laineen ”Tuntematon” kuuluu ikään kuin kalustoon, on jollakin tavoin arkipäiväistänyt sitä sen ikonisuudesta huolimatta.

Minulle Louhimiehen versio on oikeastaan ensimmäinen Tuntematon sotilas. Siis ensimmäinen, mikä iski jotenkin niin kovaa, että se vaikuttaa yhä, kolme päivää katsomisen jälkeen.

Näyttelijät olivat hyviä kautta linjan: luontevia, tosia, hauskoja, sydäntäsärkeviä. Kuvaus oli paikoin erittäin kaunista. Ei se täydellinen ollut, mikäpä ihmisen tekemä voisi olla, ja itselleni esimerkiksi kotirintamaosuudet jäivät vähän irrallisiksi. Toisaalta niilläkin oli tehtävänsä olla kertomassa siitä, miten hullua, järjetöntä sota on.

Mielestäni hieman kummalliseen kysymykseen*, onko uusi Tuntematon tarpeellinen vai turha, vastaan osaltani, että se on, paitsi tarpeellinen, myös tärkeä elokuva. Minulle se toi uutta jo siksi, että näin tarinan ikään kuin ensimmäistä kertaa ”ihmistasolla”, en enää reliikkimäisenä, jonkinlaisena hieman etäisenä seremoniana. Uskon, että tämä seikka yhdistää monia, joille uusi Tuntematon ns. kolahtaa.

*Kuka voi määritellä taiteessa turhan ja tarpeellisen? Yhden turha voi olla toisen tarpeellinen — ja päinvastoin. Taiteen monimuotoisuus on arvokasta jo siksi, että ihmiskuntakin on sellainen.

--

Kirjoitus on julkaistu myös Mediumissa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Haluaisin kysyä mikä siinä Mollbergin Tuntemattomassa on heikkoa tähän uuteen verrattuna? Sehän nimenomaan oli samasta tarinasta laadittu nykyaikaisella tekniikalla ja hyvillä näyttelijäsuorituksilla sen vanhan teatterimaisen mustavalkoversion tilalle?

Olen aina pitänyt Mollbergin versiota parempana kuin Edwin Laineen versiota, joskaan ne eivät ole vertailukelpoisia juurikin siitä ensimmäisen ikonisuudesta johtuen. Onko tässä uusimmassa sitten jotain vielä parempaa?

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Näin Mollbergin Tuntemattoman kauan sitten, lukioikäisenä, ja muistan, että pidin siitä kyllä. Mutta koska en muista Mollbergin elokuvaa hyvin, en lähde vertailemaan sitä ja Louhimiehen versiota. Voi olla, että nyt uudelleen nähtynä sekin tuntuisi (yhä) puhuttelevalta, mutta sellainen tuntuma minulla on, että ei se näin paljoa koskettanut nimenomaan inhimillisellä tasolla, samastuttavasti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ehkä se johtui silloisesta iästäsi. Mollbergin Tuntematon on unohdettu, kun sitä ei ole TV:ssä juuri näytetty. Haaste alkuperäiselle oli Suomen kansan syövereissä liian suuri. Jonkin verran joitakuita rasitti se, että silloiset viihdetaiteilijat (esim. Petelius) herättivät liian paljon mielikuvia sketsihahmoista.

Saattaa olla, että tämänkertainen ei yhtä unholaan painu, kun se on sentään satavuotisjuhlan kunniaksi tehty. Mutta saa nähdä...

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen Vastaus kommenttiin #3

Mietin itsekin, että ikä saattoi vaikuttaa. Samaa mieltä kanssasi olen myös siitä, että Mollbergin Tuntematon on jäänyt jotenkin unohduksiin. Olisi kiinnostava katsoa se uudelleen.

Peteliuksen valintaa paheksuttiin silloin, nyt puolestaan Putous-starojen, Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen, mukana oloa. Molemmat olivat rooleissaan minusta hyviä. Vatasen Koskela ja Eero Ahon Rokka tekivät minuun suurimman vaikutuksen tästä kokoonpanosta.

Petelius on btw mukana uudessakin Tuntemattomassa. :)

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #3

Olen katsonut sekä Laineen että Mollbergin Tuntematoman versiot useampaan kertaan.

Mollbergin Tuntemattomasta tuli pannukakku, koska se on läpeensä erään aatteen värjäämä.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #40

Vaikke en ole vielä nähnyt Louhimiehen Tuntematonta, olen katsonut hänen ohjaaman TV sarjan, Rebellion, Irlannin kapinasta. Kannattaa ehdottomasti katsoa!

https://www.netflix.com/watch/80099764?trackId=137...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ei myöskään pidä aliarvioida hybridisodan disiformaation lisääntyessä uuden, tälle sukupolvikonstellaatiolle (aniharva veteraani jäljellä, yhä harvemmat lukeneet Linnan romaanin tai tietävät jatkosodan alkuasetelmista ja ovat ylipäätään kiinnostuneita sodistamme 1939-44) kerrontateknisesti avautuvan ajanmukaisen Tuntemattoman päiitysfilmatisoinnin tarpeellisuutta sinänsä.

Sanotaan suoraan: se ei saa unohtua, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen sekä 1939 että 1941 aloittaen sekä talvi- että jatkosodan. Antti Rokka ja kumppanit puolusti kotiseutuaan ja isänmaansa/perheittensä tulevaisuutta. 'Välirauhan' aikana 1940-41 neuvostojoukot miehittivät Viipurin lääniä ja Hankoniemeä ja valmistelivat tynkä-Suomen miehitystä 15 kuukautta. Jatkosodan Stalin aloitti 22.-25.6.1941 - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245094-t...

Käyttäjän SeppoIlvessalo kuva
Seppo Ilvessalo

Erittäin tärkeä näkökulma - ei saa unohtua, että N-liitto hyökkäsi Suomeen 1939. Jotkut epäilemättä kovasti haluaisivat, valitettavasti.
Onneksi kuitenkin on Aku Louhimies ja monia muita, jotka ajattelevat toisin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Kun Savolaisen kaltaisilla on tapana leimailla totuudenpuhujia Kremlin trolleiksi, niin tuo on kyllä varsinaista Reichhaus- tai Pentagon-trollia. Historiaa on meillä aikanaan pyritty sotien osalta vääristämään, mutta tuollainen länsitrollaus ei kyllä mene enää erkillekään läpi...

Suomi ja Saksa hyökkäsivät Neuvostoliittoon yhtä jalkaa kesäkuussa 1941. Muu väite on ideologiaa.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

"Suomi ja Saksa hyökkäsivät Neuvostoliittoon yhtä jalkaa kesäkuussa 1941."

Hyökkäämisen ei nykyään tarvitse alkaa jalan, eikä tarvinnut myöskään 1941. Suomen osalta Jatkosota alkoi Neuvostoliiton koneiden pommittaessa Suomea.

Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen ja hallituslähteet: ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommitettiin kuljetusaluksia Korppoossa. Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse."

Suomalaiset joukot aloittivat hyökkäyksensä vasta 10. heinäkuuta 1941.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Voit Mark esittää tuon loukkaavan ideologia/trollisyytöksesi Wikipedialle suoraan, niin et tarvitse turvautua olkinukkeretoriikkaasi enempää. Muutkin luotettavammat historialähteet kyllä vahvistavat tämän, mihin kai viittasit: "Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta kello 06:05, jolloin Neuvostoliitto pommitti suomalaista laivasto-osastoa merellä. Tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen ... Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa."

Ja siitä lienet sinäkin samaa mieltä, että roistovaltio Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta talvisodan hyökkäyksen vuoksi, ja venäläisjoukot olivat miehittäneet etnisesti puhdistettua Suomen Karjalaa sekä Hankoa jo yli vuoden ajan ennen jatkosotaa valmistellen revanssia ja tynkä-Suomen miehitystä.

Ja kun kerran Hitlerin ja Stalinin salamurhayritykset eivät valitettavasti onnistuneet aiemmin, olisi kai myös sinun mielestäi Stalin lähimpineen pitänyt tuomita ja hirttää sotarikoksistaan ihmisyyttä vastaan viimeistään 1945, kuten oli kai suunnitelmissakin - ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244966-k...

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Olen lukenut Helsingin Sanomien Aikakoneesta Talvisodan ja Jatkosodan sekä niiden välisen ajan lehdet.

Aikakoneessa lehdessä 23.6.1941 sivulla 5 lukee: ”Venäläiset lentokoneet pommittaneet Suomen alueita”.

Seuraavan päivän lehdestä 24.6. saa lukea ”Venäläisten rajaloukkaukset jatkuvat”.

Hesari kirjoittaa 26.6.1941: ”Venäjän ilmavoimien julkea hyökkäys maahamme.” Lehti jatkaa: ”Pommituskohteina Helsinki, Turku, Kotka, Lappeenranta, Porvoo, Heinola, Hämeenlinna, Forssa, Nokia ja Hangon seutu.”

Suosittelen vilpittömästi blogistia ja kommentoijia tutustumaan sota-ajan lehtiin. Hesari on tehnyt todellisen kulttuuriteon digitoidessaan vanhat sanomalehtensä. Sankarivainajien kuolinilmoitukset kertovat omaa karua kieltään sodan uhrauksista. Eräs kuolinilmoitus pysäytti. Siinä on rinnakkain kolmen veljeksen nimet. Heidän vanhempansa menettivät kolme poikaa kaatuneina.

www.hs.fi/aikakone

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Suomi ja Saksa hyökkäsivät Neuvostoliittoon yhtä jalkaa kesäkuussa 1941. Muu väite on ideologiaa."

Luepas historian kirjat uudestaan.

Tässä hieman muistin virkistystä. NL hyökkäsi Suomeen Marraskuussa 1939, koska se pelkäsi Saksan hyökkäävän Leningradiin Suomen kautta. Tämä oli tietysti aiheellinen pelko, vaikka tähän aikaan (syksyllä 1939) Saksalla ei ollut tälläsia suunnitemia. Keväällä 1918 Saksa tuli kyllä Helsinkiin asti aikeenaan mennä Petrograadiin, mutta Saksa hävisi sodan ja sen sotareissu pysähtyi siihen.

Stalin vaati myönnytyksi Suomelta Leningradin turvallisuuteen vedoten. Suomalaiset eivät uskaltaneet suostua Stalinin vaatimukssin, koska Baltian maiden kohtalo kesällä 1939 peloitti. Baltit noudattivat pilkulleen NLn vaatimuksia, mutta tästä huolimatta maat miehitettiin, bolsevisoitiin ja johtajat, ei pelkästään teloitettu, vaan KIDUTETTIIN KUOLIAAKSI. (Halloo!) Talvisodan rauha ei kuitenkaan taannut Suomelle rauhaa eikä turvallisuutta, vaan miehityksen uhka ja painostus jatkui. Maailmalla liikkui Välirauhan aikana jatkuvasti huhuja NLn aikeista miehittää Suomi. Ja NLn ilmavoinat pommittivat suomalsia kaupunkeja mielensä mukaan. Ja mm Maumo Koivisto on todennut kirjassaan, että Välirauhan aikana kaikki pelkäsivät!

Oli luonnollista, että Suomi etsi apua mistä vain sitä oli saatavilla - ja Saksa oli ainoa, joka sitä apua tarjosi. Suomen "ideoligiaan" (kuten sitä kutsuit) kuului myös olla hyökkäämättä Leningradiin, vaikka se syksyllä -41 ja keväällä -42 olisi ollut täysin mahdollista. Jos Ryti ja Mannerheim olisivat suostuneet Hitlerin vaatimuksiin, Leningradista olisi tullut samanlainen rauniokasa kuten Stalingradista ja Berliinistä.

Suomen 2. Maailmansodan kokemuksista voidaan sanoa, että "loppu hyvin, kaikki hyvin". Tämän päivän Suomi on maailman kärkimaita melkein kaikilla mittareilla mitattuna, mutta tietysti meidän kommunisteja potuttaa vieläkin, ettei Suomesta tullut osa Suurta ja Mahtavaa Neuvostoliittoa.

Käyttäjän VinKuukka kuva
Väinö Kuukka

On virkistävää lukea tällainen raikas ja rehellinen juttu. Katsoin elokuvan, pidin siitä, se oli vaikuttava.

Projektin alkaessa pari vuotta sitten Edvin Laine -friikit hyökkäsivät peloissaan kyselemään että miksi. Pelättiin että "lotta" Raili Kotilainen ryskyttää Louhimiehen komennossa kuin Levottomat-elokuvissa ikään...

Elokuva valmistui. Kun kutsuvierasnäytöksistä alkoi kuulua huhua, että se onkin mestariteos, joka muistuttaa ehkä eniten Linnan romaanin sisintä henkeä, tämä porukka hiljeni mutta sama valitus alkoi muualla. Uudet äänet kaipasivat oman maailmankuvansa mukaisen anarkistiversion "tuomaan uutta".

Suurin osa palstatilaa Helsingin Sanomissa meni sen pohtimiseen, pitääkö tehdä elokuvia ja jos pitää niin millainen sen pitää olla, jotta se sopii nyt ajan narratiiviin. Voima-lehdessä oli ihan samanlainen juttu. Oi miksi tehtiin sotaelokuva.

Louhimies on ohjaaja, jolla on ollut koko ajan oma luja päänäkemys. Linnan romaani valkokankaalle ja uusille sukupolville. Linnan hengessä.

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Kiitos :)

Keskustelu siitä, montako Tuntematon sotilas -filmatisointia saa, voi tai pitää tehdä, on kyllä mielenkiintoinen. Aletaanko pohtia (tai ehkä sitä on pohdittukin jo - luultavasti onkin, mikäpä olisi uutta auringon alla), montako elokuvaa Leo Tolstoin ”Anna Kareninasta” on suotavaa tehdä, ja mitkä kaikki jo tehdyistä ovat olleet turhia? Teatteritkin ovat sitä jankanneet vuosikymmenestä toiseen, mokomaa ikivanhaa tarinaa!

Entä pitääkö tai kannattaako uutta(kaan) Tuntematonta katsoa pelkästään sotaelokuvana? Itse koen asian jotensakin niin, että sota on tässä näyttämö, jolla kerrotaan paljon laajemminkin ihmisluonnosta, inhimillisistä valinnoista ja elämästä ylipäätään.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Kun lukee Linnan Tuntemattoman sotilaan, kirjan loppussa taistelut jatkuvat U -asemassa ja kun taistelut ovat tauonneet, sotilaat jatkavat samaa tylsää arkeaan kuin mitä ovat tehneet vuosia. Viesti on, että elämä jatkuu vaikka maailma on muuttunut.
Laineen elokuvan lopussa on myös positiivinen vire vaikka "Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta pieni Suomi oli hyvä kakkonen"
Mollbergin elokuvaversiossa on nuolaisu itään tyyliin: Turpaan tuli huolella, eikä kannata uudelleen yrittää. Kuka tuntee Mollbergin tuotantoa, ei ihmettele miksi. No, odotan kiinnostuneena, mitä Louhimies painottaa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Mollbergin elokuvaversiossa on nuolaisu itään tyyliin: Turpaan tuli huolella, eikä kannata uudelleen yrittää. Kuka tuntee Mollbergin tuotantoa, ei ihmettele miksi."
Yllä on lainaus Markku Turpeisen omituisesta arvostelusta Rauni Mollbergin elämäntyöstä. Turpeinen ei todellakaan tunne kotimaisen elokuvan historiaa eikä ole ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. Hän yrittää mitätöidä Mollbergin työn suomalaisen elokuvan historiasta.

Sivistymättömyyden hän alleviivaa sillä ettei hän tiedä lainkaan, että "Mollbergin vuonna 1973 ilmestynyt ensimmäinen pitkä elokuva, Timo K. Mukan romaaniin pohjautuva Maa on syntinen laulu, oli arvostelu- ja katsojamenestys. Elokuva voitti kolme Jussi-palkintoa (paras miespääosa, paras kuvaus, paras ohjaus) sekä erikoispalkinnon Locarnon kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Elokuva keräsi teattereihin 709 664 katsojaa, tulos jolla se on kaikkien aikojen yhdenneksitoista katsotuin kotimainen elokuva.
Mollbergin toinen yleisömenestyselokuva oli Väinö Linnan romaaniin perustuva vuoden 1985 Tuntematon sotilas. Mollberg käytti nuorempia ja tuntemattomampia näyttelijöitä kuin Edvin Laine 30 vuotta aiemmin ilmestyneessä saman Linnan romaanin filmatisoinnissa. Mollbergin elokuvan näki teattereissa 590 271 katsojaa."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauni_Mollberg

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Tunnustan nöyrästi sivistymättömyyteni Reijo Kallisen rinnalla.
Yhtä kaikki, ehkä kovaan kaaliini ei ole uponnut ne tuhannet elokuvat, joita elämäni varrella olen katsonut. Olenkin yrittänyt paikkailla osaamattomuuttani elokuvakerhojen avulla. (Olenpa peräti päässyt ihan virallisesti vierailemaan Mosfilmin studiolla Moskovassa, mikä 1970 luvun puolivälissä ei ollut ihan turistikierrosten ohjelmistossa.) Suluissa siksi, että sehän ei ole kummonen ansio vaan vain brassailua, mikä suotaneen minulle anteeksi!

No asiaan. Nostan hattua Rauni Mollbergin ansiokkaalle tuotannolle ja hän on yleisönsä ja palkintonsa ansainnut.
Kirjoitukseni koski Tuntemattoman sotilaan erilaisia painotuksia, joista Kallinenkin voinee olla kanssani yhtä mieltä. Linnan kirja ja molemmat elokuvaversiot luovat lopuissaan erilaiset sanomat. Mitä näyttelijöhin, tekniikkaan yms. tulee, 1950 -luvun teini-ikäisiä ensirakastajiakin saattoi näytellä 40 vuotias näyttelijästara. Silloin ei oltu niin nuukia näyttelijöiden iän suhteen.

Minun fiilkseni on, että Mollberg teki syvästi sodanvastaisen Tuntemattoman ja päätti elokuvansa viestiin, joka komppasi 1980 Suomen ja Neuvostoliiton virallista politiikkaa. Voinpa olla väärässäkin joten en lähde väittelemään.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Itseäni nauratti henkilövalinnat. Rokka on lähes viisikymppinen tässäkin elokuvassa. Muutkin tyypit ovat yli-ikäisiä sodan todellisuuteen autenttisesti nähden. Samoista asioista kritisoitiin jo Edvin Laineen versiota.

Todellisuudessa suomalaiset sotilaat olivat Talvi- ja Jatkosodassa pääosin parikymppisiä. Rokkakin oli about 26v.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mollbergin versiossa juuri tuo ikäkysymys oli otetttu paremmin huomioon.

Reino Mäkinen

Niin Rokka oli rintamamiehenä aika vanha. Katsellessani vanhoja sotilaspasseja niin 180 cm pitkät miehet painoivat 60...65 kg.

Minun mielestäni tämän elokuvan sijasta olisi pitänyt tehdä elokuva Mannerheimistä tai vuoden 1917 tapahtumista, mikä on avainhetki 100-vuotiaalle Suomelle.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Hyvä analyyttinen kirjoitus elokuvasta joka on nyt nähty ja laatua ei voi verrata ekaan koskapa se tehtiin heti sodan jälkeen niillä laitteilla nyt on ainakin tuhat kertaa paremmat laitteet .
Näyttelijöistä toiset vois huoletta vaihtaa alaa, heidän yli näyttelemisensä vie laatua pois .
Silti annan tuolle uudelle pisteissä nyt 9,5 ja Edvinin teos multa saa täydet 10 molberin teos miinus viis . terv tepivaari

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Kyllä, ei ymmärrä, miksi sama kirja on pitänyt kuvata jo kolmannen kerran. Mitään uutta elokuva ei tuonut aikaisempaan. No, olihan siinä Rokan Antin ja Lyytin irrallinen 10 sekunnin saunakohtaus ja Lyytin lähtö evakkoon yhdessä lasten kanssa.

Kun näyttelijöiksi valitaan maan ykkösiä, on selvää, että roolisuoritukset ovat hyviä. Eero Aho Rokkana on kuin olisi syntynyt rooliin. Jussi Vatanen onnistui myös hyvin Koskelana. Varsinaista floppia ei näyttelijäsuorituksissa ollut.

Olo oli elokuvan jälkeen, että tämän olen nähnyt ennenkin. Omana mielipiteenä voin sanoa, ettei siinä paljon menetä, jos jättää elokuvan katsomatta.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Synkän metsän kuusen alla on kulkuripojan suoja,<
Kulkuripojan tunteita ei tunne muu kuin luoja"

Kirjoittanut stm. Granlund K. Valkeasaaressa 7.10-22

Isäni kanssa joskus keskusteimme Laineen ohjaamasta "tuntemattomasta" ja isäni usein mainitsi totuuden olleen huomattavasti julmempi ja karumpi mitä Laineen, sinänsä ansiokkaassa elokuvassa näytetään. Toivottavasti Louhimies on lähestynyt aihetta turhaa siloittelematta sodan julmuutta.

Jk. Tuon mietteen kirjoittaessaan isäni oli 20-vuotias ja seon tallella mustakantisesta vihkosesta jossa kannen yläkulmassa on Leijona-vaakuna ja teksti "Muistoja sotilasajoilta"

Käyttäjän Elisa Pesonen kuva
Elisa Pesonen

Kyllä, sodasta välittyy todellakin silottelematon ja karu kuva Louhimiehen elokuvassa.

Hieno aarre sinulla tallessa, tuo isäsi mustakantinen vihko. Minullakin on samanmoinen omalta isältäni hänen armeija-ajaltaan; oli sodan aikana vasta lapsi itse.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Korjaan virheeni, päivämäärän kuulu olla 7.10 -42 Isäni oli siis rintamalla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Niin kauan kuin filmintekoon löytyy rahaa, on versioista Tuntemattomastakin lupa tuottaa. Saattaa se olla taidettakin, mutta bisnestä joka tapauksessa.

Tuomo Kostet

Hesarin toimittajan mielestä uusi Tuntematon Sotilas oli "turha". Mielestäni ei, vaikka siinä ei paljon muuta uutta ollutkaan, kuin uudet kasvot. On kenties tärkeää, että jokainen sukupolvi käsittelee tämän kansallisen trauman oman aikansa tähtinäyttelijöiden tulkitsemana. Tai sitten kyynisesti ajateltuna, rahastaa vanhan klassikon uusintaversiolla aina uusia sukupolvia. Seuraavaa tuntematonta odotellessa vuonna 2030..

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Tunti sitten tulin katsomasta Tuntematonta sotilasta.

Parempi kuin Edvin Laineen .Turha "jermuilu" pois. Hyvät tehosteet,kuvakulmat.
Rokka parempi kuin Laineen filmissä. Koskela yhtä hyvä kummassakin.
"Perisuomalaiseksi" miehen kuvaksi sopi kumpikin hyvin.
Ehkä juonen jatkuvuus katkeili liian jyrkästi paikka paikon.
"Veeruska,Rahikaisen vilttikärö,Kiljunjuonti oli väkisin tyrkätty kirjasta mukaan mutta ei sopinut tähän elokuvaan.

Veikkaan että jää nykynuorisolle aika etäiseksi .Isoikäpolvi muistaa vielä sodanjälkeisen ajan.Vanhempien kertomukset sodasta.Mummojen kertomukset evakkoreissuista. Kansakoulu iskosti päähän Isänmaa,koti ja uskonto.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kyllä nuo mainitsemasi kohtaukset pitää Tuntemattomassa olla, jos Linnan kertomusta halutaan noudattaa. Ennen kaikkea tuo kiljunjuonti tuntuu olleen jokaiselle sodan käyneelle veteraanille tosi tuttu juttu.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Todentuntuisia taistelukohtauksia elokuvassa on runsaasti, ehken liikaakin. Varmaakin se on räinkintäpelien vaikutusta. Ihmissuhteet jäävät siinä varjoon. Elokuvassa korostuvat Koskelan ja Rokan roolit. Vanhala ja Honkajokikin saavat tilaa, mutta Lehto syrjäytyy lähes olemattomiin. Lammio öykkäröinteineen on myös hyvin esillä. Samoin elokuvan lopussa Sotahullu komentaja, joka lopuksi haavoittuu ja kuolee, eikä kukaan auta. Kärjistykset menevät tältä osin ylilyönnin puolelle.

Elokuva irtoaa melkoisesti Linnan alkuperäisestä teoksesta. Kannattaa silti katsoa. Mielestäni Molbergin ohjaus on kolmesta tuntemattomasta paras.

Käyttäjän MarjaWolski kuva
Marja Wolski

Teuvo Mast edellä sanoi "koulu-arvosanoillaan" vähän samaa kuin mitä
minäkin ounailen, vaikken ole tätä uutta vielä nähnyt.

Käyttäjän MarjaWolski kuva
Marja Wolski

Minulla on myös viesti isältäni, joka on jäänyt mieleen vain vaiteliaisuutena sodasta. Hän oli puolalaisen isän ja savolaisen äidin lapsi, joka taisteli siellä Suomen ja suomalaisten puolesta täydet viisi vuotta.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Sama asia pitäisi tehdä kaikille suomenhistorian aikana olleille tapahtumille kuvata vaikka uudestaan .
Mutta esim mustat ja punaiset vuodetkin pitäisi esittää muutaman vuoden välein ettei sellanen hulluus tulisi kenenkään päänupiin keskiöksi . terv tepivaari

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Mikä tekee kirjasta Tuntematon sotilas niin erinomaisen, että siitä on tehty nyt kolme elokuvaversiota? Omassa kokoelmassani on metreittäin sotakirjoja, jotka on kirjoitettu ennen Tuntematonta, joka julkaistiin vasta vuonna 1954.

Olisiko perussyy se, että Väinö Linnan alkuperäisteos Sotaromaani, on nimenomaisesti ensimmäinen laaja fiktiivinen romaani sodasta, jonka päättymisestä oli kulunut vasta vuosikymmen?

Muut sen aikakauden sotakirjat käsittelivät sotaa pääasiassa faktapohjalta ollen enemmänkin luonteeltaan muistelmateoksia tai tutkielmia.

Sotaromaani, myöhemmin Tuntematon sotilas, on kuin valmis käsikirjoitus hahmoineen ja repliikkeineen ja siten se oli helppo siirtää valkokankaalle.

Mollbergin versio tuntemattomasta on minulle läheinen siitä syystä, että vietin osan varusmiesaikaani toimien avustajana, kun elokuvaa kuvattiin Vekaranjärvellä. Olin taukotuvan lämmittäjänä näyttelijöille ja pääsin jopa kahteen legendaariseen kohtaukseen mukaan. Kaadun "venäläissotilaana" Rokan konepistoolituleen peltoaukealle sekä Lahtisen konekiväärituleen kohtauksessa, jossa loppujen lopuksi myös Lahtinen kaatuu.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

E.P.> Minulle Louhimiehen versio on oikeastaan ensimmäinen Tuntematon sotilas. …...

ooo

Niin sinulle, mutta kun meitä on 5 miljoonaa. Meidän ajatuksiamme ei kait voi sivuuttaa olankohautuksella, eteenkin kun rahaa filmiin otettiin veronmaksajien lompakosta. Kansan ajatuksia voisi yrittää luotailla jollakin tavoin.

Kaikkein ratkaisevinta olisi se mitä Väinö Linna nyt sanoisi, seuraavaksi tärkeintä on mitä hänen lapsensa sanoisivat.
Seuraavaksi tärkeintä olisi se olisiko nyky- yhteiskunnassa muita tärkeitä kohteita filmiin käytetylle yhteiselle rahallemme. Ei vaan kuulu tapoihin kysellä tällaisia.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kirjoissa, kuten elokuvissakin on tärkeintä sen viesti. Tuntematon oli kirjana ravisuttava ja elokuvana hieno. Meille suomalaisille se on kenties kaikkien aikojen tärkein teos. Myös minulle tuntematon on tärkein.

Mutta kun sanoma on tullut perille ja se on sisäistetty, kuten minun kohdallani uskon olevan asianlaita, en enää piittaa siitä samalla tavoin.

Edvin laineen elokuvaversio oli monin tavoin kömpelö, mutta niin oli sekin minkä Molberg teki. Eivät nämä filmatisoinnit millään tavoin vastaa sitä tasoa millä esimerkiksi Tolkienin teolset on filmatisoitu, eikä sitä tasoa millä TV- sarja kirjasarjasta "Game of the thrones" on toteutettu.

Toki olisi hienoa jos Väinö Linnan mestariteos voitaisiin joskus filmatisoida niin loistavalla tavalla kuin nämä edellä mainitsemani, mutta ei se siltikään antaisi enää mitään uutta ideaa itse teoksesta.

En siis pidä uudelleen filmatisointia tärkeänä, mutta tarpeellinen se ehkä on joillekin, minulle se ei sitä ole.

Heikki Koskelainen

Olen hämmästynyt että mamuja ei ole mainittu vielä yhdessäkään kommentissa.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Tuntuu siltä, että monet suhtautuvat Tuntemattomaan sotilaaseen kuin se olisi tosipohjainen dokumentti jatkosodasta. Kaikki kolme versiota kuitenkin perustuvat Linnan romaaniin joka oli fiktiivinen kuvaus sodasta.

Etukäteen kirjoitettiin, että elokuva antaa näkökulman koririntaman tapahtumiin. Yhteensä kotirintamaa käsitellään kolmessa kohtauksessa yhteensä parin minuutin ajan kolmen tunnin elokuvassa. Nekin kohtaukset Rokan kotona.

Jonkinlaista näkökulmaa tuo tietysti se, että Rokka kotona keinuttaa pientä lastaan hellänä isänä, kun muuten on raaka sotilas, joka ei ammu ihmisiä vaan vihollisia.

Yleisön naurunpurskahduksista päätellen sota on enemmän komediaa kuin tragediaa.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Veli Takala:"Jonkinlaista näkökulmaa tuo tietysti se, että Rokka kotona keinuttaa pientä lastaan hellänä isänä, kun muuten on raaka sotilas, joka ei ammu ihmisiä vaan vihollisia."

Erittäin mielenkiintoinen näkökulma. Muistelen lukeneeni vuosia sitten yrityksen kuvata Tuntemattoman sotilaan päähenkilöiden persoonaa kirjan pohjalta.
Rokan yksi piirre oli olla kylmä tappaja, joka ei antanut tunteiden vaikuttaa siihen, miten hän toimi "Tikkakosken mannekiinina". Kohtauksessa, jossa hän ampui joukon vihollisia peltoaukealle, on nähtävissä jopa nautintoa. Oliko Linnan fiktioima Rokka psykopaatti? No, ainakin hän oli sodassa ammattimies.

Entä luutnantti Lammio? Joidenkin mukaan sodan näkökulmasta hän oli parempi (tehokkaampi) esimies kuin Koskela. Muokkasiko Linna näitä upseereita tietoisesti sellaisiksi, että toinen oli pidetty, toinen inhottu, mutta miehet eivät voineet halveksia Lammiota, koska kaiken öykkäröinnin lisäksi hän oli pystyvä ja rohkea.

Lähinnä Lammiosta tulee mieleen kapteeni Stransky elokuvasta Rautaristi. Siinä äärimmäisen epämiellyttävä upseri osoittaa luonteensa käydessään kahdestaan alikesantti (kersantti?) Steinerin kanssa ylivoimaista vihollista vastaan. Katsojana olisi palkitsevampaa nähdä että nilkki on myös pelkuri, mutta oikeassa elämässä näin ei vaan ole.

On ymmärrettävää, että ihminen on yhtä kotona ja toista äärimmäisen stressaavassa tilanteessa. Siksi on vaikea ennustaa, millainen ihminen selviytyy ja on "tehokkaimmillaan" taistelutilanteessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Linnalla oli selvästi esikuvat olemassa kaikille päähahmoille teoksessaan. Niin Rokan, Koskelan kuin Lammionkin kaltaisia persoonallisuuksia on armeijaoloissa aina havaittavissa. Saattaa olla, etä Edwin Laineen elokuvassa nuo persoonallisuudet olivat hiukan turhankin kärjistettyjä tai karikatyrisoituja. Kirjaa lukiessaanhan jokainen voi enemmän käyttää omaa mielikuvitustaan.

Mitä tulee puolestaan aiemman kommentoijan toteamukseen siitä, etä romaani on vain fiktiivinen tuotos, niin toki se repliikeiltään ja sivujuoniltaan pitkälti sellainen on, joskin on hyvin kuviteltavissa, että kaikelle on omat vastineensa Linnan sotakokemuksissa.

Muutenhan sodan kulku menee juuri niin kuin se on todellisuudessakin mennyt yhden Laatokan Pohjoispuolen kiväärikomppanian kannalta. Olen kuullut joidenkin veteraanien ylistäneen Tuntematonta jo aikoinaan sanomalla nimenomaan, etä "tuollaista se oli aivan". Miltei jokaisella oli muistoja jopa kiljun juomisesta ja Petroskoin naisseikkailuista.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen Vastaus kommenttiin #37

Kuinka paljon Linnan romaani on fiktiivinen, sen tietää vain Linna itse ja hän ei itse ole siihen enää vastaamassa.
Olen ymmärtänyt, että Linna rakensi henkilöhahmonsa liittämällä hahmoon usean tapaamansa sotatoverin piirteitä. Vuosikymmenten aikana yksi jos toinenkin on yrittänyt istuttaa esim. Määttään, Lammioon, Rokkaan ja Koskelaan tiettyjen henkilöiden piirteitä, mutta yksi yhteen ei ole oikein onnistunut kenenkään kohdalla.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Juha - pekka Kosonen siinä on kuvattuna suomen historia osana kansakuntaa samalla sodan järjettömyys .
Olin eilen katsomassa tuon uusimman ja kuvaus on mielestäni nyt hyvää molberin tekemä ei ollut sinnepäinkään terv tepivaari

Käyttäjän ilkkatahtinen kuva
Ilkka Tähtinen

Kävin tänään katsomassa, pidin. Vaikka tarina oli sinänsä tuttu kahden esimmäisen elokuvan ja kirjan tiimoilta, silti tämäkin tulkinta toi jotain uutta tarinaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Edvin Laineen Tuntematon on 1950-luvun elokuva tyyliltään, ylinäytelty ja sen ajan tekniikalla tuotettu, mutta kuitenkin vaikuttava ja isänmaallinen.

Mollbergin Tuntematon on tehty katsojalle, jolle pitää oikein rautalangasta vääntää, miksi sota on inhottavaa. Yliampuva mässäily Petroskoin valtauskohtauksissa örvellyksineen on kenties jollekin taiteellista, minusta vain epäuskottavaa karrikatyyriä ja elokuvan alleviivaava saarnaaminen tuntui lähinnä vastenmieliseltä.

Louhimiehen Tuntematon on ehdottomasti näkemisen arvoinen, realistisesti esitetty ja sikälikin kiinnostava, että uudet naamat roolihahmoina eivät avaudu katsojalle välittömästi kuten Laineen jo ulkoa opitussa klassikossa ja puhetapa on uskottavampi. Koskela ja Rokka ovat vaikuttavia. Taistelukohtaukset ovat tunnelmaltaan autenttisia, ahdistavia eivätkä poikakirjojen sankariseikkailua, ja niistä välittyy pakko tappaa vihollisia fyysisesti ja konkreettisesti lähietäisyydeltä säilyäkseen itse hengissä seuraavaan hetkeen.

Uusimmassa versiossa sota koskee koko kansaa rintamajoukkojen lisäksi, eikä kotirintaman suhteellista osuutta silti ole tarpeen laskea sekuntikellolla. Lomalaisista perheineen näkyy toinen puoli kuin rintaman taistelijoista.

Väinö Linnan alkuperäistä Sotaromaania editoitiin karsimalla kärjistetyin pilakuva koppavista upseereista, mikä oli eduksi julkaistulle romaanille. Louhimiehen upseerit ovat yleisesti uskottavampia hahmoja kuin Laineen, joskaan eivät kenties profiloidu auktoriteetteina Tauno Palon esittämän painokkaan puhuttelijan tasolle uhmakkaan Rokan järjestykseen palauttajana Laineen versiossa.

Kyllä, uusi versio Tuntemattomasta kannatti tehdä, ja se kannattaa katsoa!

Toimituksen poiminnat